"Nahkurin orsilla tavataan"

Archive for maaliskuu, 2017

”Hiusotteista vapautumisen” harjoittelu

Harjoittelimme jo jokin aika sitten hiusotteista vapautumisen ongelmia. Monesti näkee tähän suhteellisen helppoon mutta todellisuudessa vaikeaan uhkaan harjoiteltavan suhteellisen epärealistisesti. Mutta ongelmaksi muodostuukin se, että harva meistä, joilla hiuksia vielä päästä löytyy, haluaa ehdoin tahdoin menettää niitä harjoituksissa.

Senshidon puolella harjoittelua lähestytään ongelmakeskeisesti ja siten, miten voisimme mahdollisesti löytää joitain ratkaisumalleja. Kokeilimme siis kypärää ja siihen kiinnitettyä budo-vyötä simuloimaan tilannetta, jossa hyökkääjä saa hiuksista kunnollisen otteen.

Tämä ei tietenkään vastaa sitä, että joku ottaa oikeasti hiuksista kiinni, mutta väittäisin että realismi tulee paremmin esiin kuin kuolleella harjoittelulla. Huomiot olivat silmiä avaavia: hiusotteesta pääseminen on vaikeaa ja kontrollointi hiuksista todella tehokasta. Niskat olivat kovilla, eikä harjoittelu tunnu mukavalta. Mutta epämukavuus on parempi kuin väärä turvallisuudentunne.

Mainokset

Naisten itsepuolustuksesta… (mutta miestenkin kannattaa lukea tämä.)

img_8164

Käyn säännöllisesti luennoimassa ja kouluttamassa itsepuolustusta erilaisille ammattiryhmille. Viimeksi terveydenhuollon ammattilaisille, joista iso enemmistö on naispuolisia. Erilaisten ammattiryhmien kouluttamisessa on suuri ero ns. itsepuolustusharrastajien opettamiseen. Lähtötaso on kirjavampi eikä yleisöllä ole samanlaista ennakkokäsitystä mitä itsepuolustuksen pitäisi olla.

Tietyt kysymykset tulevat esiin joka kerta. Saanko lyödä hyökkääjää, kuinka paljon? Eikö ole parempi juosta karkuun kuin puolustautua fyysisesti? Joudunko ongelmiin jos teen jotain fyysisellä tasolla hyökkääjälleni? Kuten kysymyksistä saattaa huomata, niin väkivalta mielletään usein pelkästään fyysiseksi tapahtumaksi (kyllä, myös karkuun juokseminen on fyysinen suorite 🙂 ). Monelle tulee herätyksenä, vaikka sisimmissään jokainen sen tietää, että väkivaltatilanne on henkinen, psykologinen ja mahdollisesti myös fyysinen kokonaisuus.

Käytän tarkoituksella usein myös ääriesimerkkejä koulutuksessa ja se saa joskus aikaan kysymyksen ”eihän Suomessa nyt päivittäin tuollaista tapahdu?”. Ja tästä halusinkin kirjoittaa tällä kertaa.

Miksi itsepuolustuksessa on tärkeää puhua ääritilanteista? Varsinkin, jos suurin osa väkivallasta tapahtuu ja jää ainoastaan henkiselle ja psykologiselle puolelle. Vain harva väkivaltatilanne päätyy fyysiseen väkivaltaan.

(Sivukommenttina huomautettakoon: jos olet voimankäytön ammattilainen ja joudut lähes päivittäin väkivaltatilanteisiin… teet todennäköisesti myös itse jotain väärin).

Ei ole huono asia harjoitella vähemmän vaarallisia hyökkäyksiä vastaan. Mutta ainakin itse pidän enemmän siitä että samat työkalut mitä käytän fyysisellä puolella toimivat suhteellisen hyvin riippumatta siitä minkälaisen fyysisen hyökkäyksen kohteeksi voin joutua. Miksi vähemmän harmittomia asioita vastaan sitten opetellaan puolustautumaan?

Uskon että taustalla on hyvä tarkoitus. Uskoisin, että yksi syistä on, että ihmiset halutaan totuttaa itsepuolustuksen harjoitteluun vähitellen. Ikään kuin askel kerrallaan siirrytään kovempaan ja vakavampaan harjoitteluun. Moni ei ole Suomessa joutunut fyysisen väkivallan kohteeksi, joten todellisuus saattaa olla aika iso shokki. En malta olla vihjaamatta myös rahalliseen puoleen: tuotetta (itsepuolustus) on helpompi myydä pidempään. Siitä joskus toiste.

Monelle tulee yllätyksenä että myös vähemmän vaaralliset hyökkäykset eivät välttämättä ole niin helppoja tilanteita kuin mitä salilla on todettu harjoittelemaan. Yksinkertainen ranneotteesta irtautuminen muuttuu olennaisesti, kun hyökkääjä ottaa kiinni ihan tosissaan ja samaan aikaan uhkailee tai huutaa painokelvotonta materiaalia päin naamaa. Yksinkertaiset asiat eivät tunnukaan enää niin yksinkertaisilta.

Eli vaikka puhutaan ääriesimerkeistä niin jopa tavanomainen hyökkäys on sinulle todennäköisesti ääritilanne. Yksilökohtaisia eroavaisuuksia on rajattomasti. Jotkut tekevät esimerkiksi työtä, missä väkivaltaan törmää päivittäin ja osa ei edes näe tällaisia tilanteita juuri koskaan.

Mitä, menikö otsikointi pieleen? Pitikö aiheena olla nimenomaan naisten kohtaama väkivalta? Väkivaltatilanteissa vaikuttavat samat lainalaisuudet kuin miestenkin itsepuolustuksessa. Sen, mitä olen kuullut ja nähnyt harjoiteltavan monessa paikassa on, että naisten itsepuolustuskursseilla naiset harjoittelevat keskenään toisiaan vastaan ja yleensä myös suhteellisen rauhallisessa ja seesteisessä hengessä. En tarkoita etteikö tunnelma saisikin olla mukava… mutta ei realistisuuden hinnalla. Ikinä.

Jos henkilö haluaa oppia puolustamaan itseään niin realismi ja myös ääriesimerkit auttavat herättämään siihen inhottavaan todellisuuteen mitä väkivalta ihan oikeasti on.

 

Jani Luukkonen

Senshido Finland, Full Instructor